Nummikirvinen on eteläinen laji, sen pesimäalueet sijaitsevat Luoteis-Afrikassa, Lähi-idässä, Etelä- ja Itä-Euroopassa sekä laajoilla alueilla Keski-Aasiassa. Se on pitkänmatkan muuttaja, joka talvehtii Saharan eteläpuoleisessa Afrikassa, Lähi-idässä ja Intian niemimaalla. Suomessa se on satunnainen pesimälaji, varmistettuja pesintöjä tunnetaan alle kymmenen. Mieluisinta pesimäympäristöä ovat erilaiset kuivat avoimet alueet, kuten paahteiset dyynialueet, kuivat niityt ja arot. Nummikirvisten määrät ovat vähentyneet voimakkaasti viimeisten vuosikymmenten aikana, erityisesti levinneisyysalueen pohjoisreunoilla. Taantuman taustalla on elinympäristöjen väheneminen mm. umpeenkasvun sekä hävittämisen takia, sekä maatalouden tehostuminen (BirdLife International 2021, Valkama ym. 2011).

Nummikirvinen on yksittäisten pesimähavaintojen lisäksi satunnaisharhailija, joka on havaittu maassamme noin 220 kertaa vuoden 2022 loppuun mennessä. Havaintomäärät ovat vähentyneet, eikä sitä välttämättä edes havaita joka vuosi. Suurin osa havainnoista tehdään loppukevään aikana huhtikuun lopulta kesäkuun alkuun ja syksyllä elokuulta lokakuulle (BirdLife Suomi 2024, Rissanen ym. 2019). Haliakselta nummikirvisestä on kaksitoista havaintoa vuoden 2020 loppuun mennessä, suurin osa heinäkuun lopun ja syyskuun lopun väliseltä jaksolta, toukokuulta ja kesäkuun alusta on kolme havaintoa.

Tawny Pipit – Anthus campestris